Yrittäminen

Yrittäminen on yritysidean löytämistä, riskinottoa, voiton tavoittelua ja toiminnan jatkuvuuden aikaansaamista. Yritykset hankkivat ostomarkkinoilta tuotannontekijöitä, valmistavat niistä tuotantoprosessissa tavaroita ja palveluita ja myyvät ne markkinoille eli asiakkaille. Toimintaansa rahoittaakseen yritykset hankkivat myyntitulojen lisäksi pääomarahoitusta rahoitusmarkkinoilta. Toimintaan voidaan tarvita rahoitusta, jos tuotanto on pitkäkestoista, kuten loistoristeilijät, kerrostalot jne. ennen kuin asiakas maksaa tai lyhytkestoista ravintola-ateria, jolloin yrittäjä saa maksun saman tien suoritteen yhteydessä.

Yritysten tuotannon tarkoituksena on maksimoida voittoja, eli pyrkiä toimimaan mahdollisimman suurten myyntitulojen ja tuotantokustannusten erotukseen. Mikään muu vaihtoehto ei reagoi muutoksiin kustannustekijöissä, verotuksessa ym. yrityksen toimintaolosuhteissa yhtä hyvin kuin voiton maksimointiajatus. Päämäärän asettaminen selkeyttää yrityksen toimintaa ja sen tulee olla myönteinen. Päämäärän toteutumiseen tulee varata aikaa. Päämäärän tulee olla toteutuskelpoinen, jossa huomioidaan vahvuudet ja heikkoudet. Tärkeä on luottaa päämäärän toteutumiseen. Varasuunnitelmat ongelmien varalta, ettei luovuteta heti ongelmien ilmaantuessa. Tulee antaa mahdollisuus menestymiseen, ettei mielessä olevilla ajatuksilla kiellä sitä. Resurssien varaaminen.

Yrittäjätarinavideoita löytyy Youtubesta hakusanoilla ’yrittäjätarina’ tai ’Helsingin Yrittäjät’ http://www.finnvera.fi/Liiketoiminnan-aloittaminen/Yritystarinat

Yrittäjä tarvitsee myös tietoa johtajuudesta ja kuinka siinä voisi kasvaa ja saada parempia tuloksia aikaan. E. Olavi Salminen & Teuvo Toivanen ”Palveleva johtajuus, miten johdan itseäni ja muita” (Aikamedia 2011). Tämä kirja avaa näköaloja siihen, kuinka edistää työyhteisön avoimuutta ja ristiriitojen ratkaisemista ja saada erilaiset ihmiset ponnistamaan kohti yhteistä päämäärää. Se rohkaisee johtajaa uudistumaan ja uudistumaan mutta pitämään samalla huolta omasta hyvinvoinnistaan. ”Suurten tuotantolaitosten käynnistyttyä USA:ssa 1900-luvun alussa Frederick Taylor julkaisi kirjan The Principles of Scientific Management (Tieteellisen liikkeenjohdon periaatteet). Tämä julkaisu levisi laajalle myös Euroopassa. Tieteellisen liikkeenjohdon (taylorismin) näkemyksillä on ollut vaikutuksia moniin myöhempiin johtajuusteorioihin. Taylor esitti kirjassaan, että paras keino kasvattaa tehokkuutta oli kehittää työntekijöiden käyttämiä työskentelytekniikoita ja –menetelmiä.

Organisaatio nähtiin tuolloin lähinnä ”rahantekokoneena”, jota oli mahdollista käsitellä kuin mekaanista konetta erilaisista vivuista käännellen. Johtajuusajattelun taustalla oli ihmiskäsitys, joka vaati johdolta hyvin yksityiskohtaisten ja tarkkojen ohjeiden antamista työntekijöille. Ihmisen ajateltiin olevan perusolemukseltaan laiska. Työntekijöiden keskeisimpänä motivointikeinona pidettiin rahapalkkaa. Ajattelu, päätökset ja valta kuuluivat johdolle, pakkotahtinen ja yksitoikkoinen liukuhihnatyö työntekijöille. Autoritäärinen johtamistyyli osoittautuikin tehokkaaksi johtamistyyliksi amerikkalaisissa ja myöhemmin eurooppalaisissa tehdaslaitoksissa… 1920-luvulla taylorismille vastakkaisena ilmiönä alkoi pikku hiljaa kehittyä niin sanotun ihmissuhdekoulukunnan kehittämä johtajuusajattelu, jossa huomio haluttiin työyhteisön ihmissuhteisiin ja inhimilliseen tekijään tehtävien, työmenetelmien ja tulosten sijaan. Elton Mayo osoitti kuuluisassa Hawthorne-tutkimuksessaan inhimillisen tekijän vaikutuksen tehokkuuteen. Johtajuuskeskustelu on edelleen enimmäkseen taylorismin ja ihmissuhdekoulukunnan vertailua.”

Tehtävä
Mieti oheisen linkin sisältöä tutkimalla, minkä tyyppisen yrityksen toimintaan se sopisi parhaiten. Tässä on linkki harjoitusverkkokaupan perustamiseen http://www.mycashflow.fi/perusta-verkkokauppa/
Lopuksi tee PowerPoint-esitys ja esittele tuotoksesi.

Tehtävä
Tässä tehtävässä mietitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Esitä vastaukset PowerPoint-esityksenä luokallesi. 1) Miten yrittäjäksi ryhtyminen muuttaa elämää. 2) Miten yrittäjyyteen suhtaudutaan Suomessa, perustele miksi näin. 3) Mitä yrityksen perustamiseen vaaditaan? 4) Miksi yritystoiminnan suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa? 5) Minkälaisia neuvontapalveluja yrittäjille on tarjolla? 6) Voiko yritystoimintaa pyörittää osa-aikaisesti.

Yrityksen perustamisen vaiheet
Yrityksen perustamisen vaiheisiin kuuluu liikeidean löytäminen, eli mihin yrittämisen ansaitsemis mekanismit perustuvat. Alustavan liiketoimintasuunnitelman valmistaminen on tehtävä. Rahoituksen järjestäminen on tehtävä mahdollistaakseen yrityksen perustamisen ja sen toimimisen. Yritysmuoto on valittava yrittäjälle sopivaksi. On selvitettävä yritystoiminnan mahdollinen luvanvaraisuus. On laadittava ja toimitettava asianomaisille viranomaisille perustamisilmoitus. On selvitettävä vakuutuksien tarve yritystoiminnassa ja huolehdittava kirjanpidosta.

Liikeidean määrittäminen tehtävään
Liikeidean tehtävä on kuvata yrityksen tapaa ansaita rahaa. Liikeidea kuvaa toimivaa kokonaisuutta. Liikeidea on jokaisella yrityksellä omanlaisensa, ainutlaatuinen. Se edustaa yrityksen osaamista ja kykyä toimia. Hyvä liikeidea on omaperäinen, ei välttämättä ainutlaatuinen. Markkinoilla on tarvetta liikeidean mukaista yrittämistä, jopa enenevässä määrin. Asiakas saa siitä selkeää hyötyä. Helppo tuottaa ja helppo myydä. Alkuinvestoinnit hallittavissa, eikä vaadi ylivoimaisia summia markkinoille pääsemiseksi. Liikeidean on oltava sellainen, että yrittämiselle tulee pitkä elinkaari, helppo laajentaa ja uudistaa.
Liiketoimintasuunnitelma kannattaa laatia aina yrityksen perustamisvaiheessa, suunniteltaessa toimivan yrityksen strategiaa, vuosisuunnittelun yhteydessä, myös uusille urille lähdettäessä (uusia tuoteideoita harkittaessa, uusia asiakasryhmiä tavoiteltaessa, laajennettaessa uusille markkina-alueille), muutosvaiheissa, joita voivat olla kriisitilanteet, omistajan/johdon vaihtuessa, jne.

Liiketoimintasuunnitelma tarjoaa yksinkertaisen rungon ja etenemistavan suunnittelulle, sekä johdattaa hahmottamaan ja jäsentämään yrityskokonaisuutta. Se johdattaa miettimään, mikä on järkevää tehdä ja missä järjestyksessä asioita tulisi tehdä. Pakottaa miettimään kysyntää, asiakkaita, kilpailua, tavoitteita, toimintaperiaatteita, tehokkuutta, taloudellisuutta. Tarjoaa mahdollisuuden testata ideat paperilla. Riskit ja haasteet voivat tulla esille jo etukäteen. Se on myös keino viestittää yrityksen ajatukset tulevasta toiminnasta sidosryhmille.
Benchmarking tarkoittaa sitä, että yritys omia toimintojaan kehittääkseen ottaa oppia toisen alan yrityksen tekemistä toimenpiteistä ja ratkaisuista.

Liiketoimintasuunnitelma pitää sisällään oman osaamisen arvioinnin, kuvauksen mitä, miten ja mihin tarpeeseen yritys tuottaa tuotteitaan/palveluitaan. Tehdään asiakkaiden, markkinoiden ja kilpailijoiden kartoitus. Tehdään yrityksen sijainnin, koon, toimipaikan ja tuotantovälineiden analysointi. Tehdään rahoitus- ja kannattavuuslaskelmat.

Yrittäjyysmuotojen soveltuvuuden valinta
Yrittäminen voi olla ammatinharjoittajan kaltaista toimimista yrittäjänä, kuten parturit, juristit, hierojat, lääkärit jne., jolloin voidaan toimia asiakkaan tarpeista esim., jos asiakas ei halua teettää työtä verokortilla. Oma verosuunnittelu voi suosia tällaista vaihtoehtoa. Useat freelancerit tekevät töitä sekä verokortilla että oman yrityksen kautta. Sivutoiminen yrittäjyys antaa mahdollisuuden myydä omaa tietotaitoa palkkatyön ohessa. Voi toimia myös välivaiheena työttömyydestä palkkatyöhön tai eri työpaikkojen välissä.

Muita vaihtoehtoja on tiimiyritys, jossa useat henkilöt yhdessä muodostaa yrityksen tai toimia verkostomaisesti yhdessä. Franchising –yrittäjä, joka on ketjun sisällä itsenäinen yrittäjä, kuten pizzeriat, siivousalan ketjut, kahvilat, henkilövuokraus jne.
Yritysmuodon valintaan vaikuttaa perustajien lukumäärä, pääoman tarve, vastuun ja päätöksenteon jakautuminen, toiminnan joustavuus, jatkuvuus, sekä laajentuminen, verotus jne.

Toiminimi on yhden henkilön yritys, jossa yrittäjä päättää ja vastaa yritystoiminnastaan, mutta voi palkata työntekijöitä, edullinen perustaa, sivutoimisuudella aloitetaan, sillä toiminta perustuu itsensä työllistämiseen oman ammattitaidon myymisen kautta. Toiminimen perustaminen on nopeaa, sillä Y 3 lomakkeella ilmoitus. Voitonjako tapahtuu siten, että yrityksen tuottamasta voitosta yrittäjä maksaa verot, jonka jälkeen loppu on yrittäjän nostettavissa yksityisottoina. Aloittava yrittäjä arvioi liikevaihdon ja verotettavan tulon, jonka perusteella verottaja lähettää ennakkoveroliput veron maksua varten.

Avoin yhtiö muodostuu kahden tai useamman vastuunalaisen yhtiömiehen eli yrittäjän liittyessä yhteen harjoittamaan yleensä samaa yritystoimintaa. Kommandiittiyhtiö muodostuu sekä vastuunalaisista yhtiömiehistä, että äänettömistä yhtiömiehistä, kumpaakin yhtiömiehiä pitää olla vähintään yksi. Äänettömän yhtiömiehen tarkoitus kommandiittiyhtiössä on sijoittaa pääomaa yritykseen. Tälle pääomalle äänetön yhtiömies saa yhtiön voitosta yhtiösopimuksessa sovitun koron. Ei yleensä työskentele yrityksessä, mutta voi osallistua myös yhtiön toimintaan. Yhtiömiehet tekevät kirjallisen yhtiösopimuksen yhtiön perustamisesta, jolla yhtiö syntyy. Henkilöyhtiöissä yhtiön vastuunalaiset tai vastuunalainen yhtiömies edustavat, tekevät päätökset ja myös vastaavat yhtiön sitoumuksista ja veloista yhdessä henkilökohtaisesti. Yhtiön voitto jaetaan verotettavaksi vastuunalaisille yhtiömiehille, eikä yhtiötä veroteta erikseen. Jako-osuus määritellään yhtiösopimuksessa. Tilintarkastajan valinta on pakollinen.

Yksityinen osakeyhtiö voidaan perustaa yksin tai useamman henkilön toimesta. Osakepääoma on 2500 euroa. Perustettaessa yhtiötä osakkaat maksavat koko merkitsemänsä osakkeita vastaavan osuuden osakepääomasta pankkiin ja yhtiö rekisteröidään Y1 lomakkeella. Osakepääoma jakautuu osakkeisiin, jotka osakkaat merkitsevät ja nämä tuottavat omistajilleen äänioikeuden yhtiökokouksessa, joka on ylin päättävä elin. Yhtiökokous valitsee hallituksen huolehtimaan toiminnasta. Käytännössä 51% omistuksella päätetään yhtiön toiminnasta. Osakeyhtiö suojaa osakkaiden henkilökohtaista omaisuutta, koska yhtiön osakkaat eivät ole henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön velvoitteista. Voittoa tuloutetaan osakkaille, joko palkkana tai osinkotuloina. Osinkoa jaetaan osakkeiden omistussuhteen mukaisesti. Tilintarkastajat ovat pakollisia.

Yritystoiminnan rahoitus
Riku Rinteen kirjoittamassa kirjassa ”Kohti kirkkaampaa kruunua” (Kuva ja Sana 2009) Kauko Salmelan Kruunukalusteen perustajan elämänkerrasta seuraava lainaus: ”Olimme jo pitkään miettineet perheemme tulevaisuutta. Olisiko tehtävä itse rohkeita ratkaisuja ja luotettava sisäiseen ääneen? Tämä kalusteliike vaikutti harkintamme jälkeen juuri sellaiselta ratkaisulta, jota olimme mielessämme odottaneet. Ei liian rohkealta, vaikka toisaalta ymmärsimmekin, että kaikessa liiketoiminnassa tulisi olemaan riskinsä. Ilman siunausta, sopivaa onnea, liikemiesvaistoa ja ennen kaikkea alkupääomaa ei haaveilemastamme yritystoiminnasta tulisi mitään. Ongelmahan oli se, ettei meillä ollut rahaa.”

Yritystoiminnan rahoitusta suunniteltaessa on syytä pyrkiä löytämään kaikki mahdolliset omarahoituksen lähteet. Mitä suurempi on oman panoksen osuus, sitä helpompaa on löytää hankkeelle ulkopuolista rahoitusta. Omalla rahoituksella on merkittävä etu vieraaseen pääomaan nähden verrattuna, sillä sen aiheuttamissa kustannuksissa voidaan joustaa eikä sitä tarvitse lyhentää. Vieraalle pääomalle on maksettava korkoa. Tarvittavan alkupääoman keräämistä helpottaa usein yhtiökumppaneiden löytäminen. Vastuu omasta rahoituksesta jakaantuu useamman kannettavaksi. Osakaspanoksen ohella osakkaat voivat antaa yritykselle lainaa, joka maksetaan takaisin toiminnan päästyä kunnolla vauhtiin. Omaksi pääomaksi voidaan lukea myös koneiden ja muun käyttöomaisuuden muodossa tapahtuneet sijoitukset yhtiöön. Jos yrityksessä on useampi osakas, kaikki pääomasijoituksiin sekä valta- ja vastuusuhteisiin liittyvät asiat on syytä määritellä perustamisvaiheessa. Ehdoista kannattaa tehdä kirjallinen sopimus erimielisyyksien välttämiseksi.

Yleensä yrittäjä panostaa tuotantoon tai palvelujen tuottamiseen rahallisesti ja tulot tulevat viiveellä, jopa pitkien aikojen kuluttua, minkä vuoksi tarvitaan rahoitusta. On laskettava paljonko alkupääomaa tarvitaan koneisiin ja kalustoon, sekä käyttöpääomaksi juokseviin kuluihin. Rahoitussuunnitelmaa laadittaessa on rahan riittävyyden lisäksi kiinnitettävä huomiota sen hintaan. Rahoittajat arvioivat perustettavan yrityksen kannattavuutta ja riskejä, mikä määrää perittävän koron. Tekes eli Teknologian kehittämiskeskus (www.tekes.fi ) rahoittaa kehityshankkeita. Tekes myöntää tuotekehitys- ja perustamislainoja. Tekes myöntää rahoitusta sekä lainoina että avustuksina. Keksintösäätiö edistää suomalaisten keksintöjen kehittämistä ja hyödyntämistä. Säätiön palveluita ovat ilmainen neuvonta, keksintöjen arviointi sekä keksintöjen suojauksen, markkinoinnin ja tuotekehityksen rahoitus. Säätiö myöntää rahoitusta sellaisille keksinnöille, jotka ovat markkinalähtöisiä, teknologiselta tasoltaan korkeatasoisia ja patentoitavaksi kelpaavia. Rahoitus on tarkoitettu pienyrittäjien ja yksityishenkilöiden tekemien keksintöjen kehittämiseen tuotteiksi markkinoille. Finnvera on valtion erityisrahoitusyhtiö, joka kehittää suomalaisten yritysten toimintaa kotimaassa sekä edistää yritysten vientiä ja kansainvälistymistä. Rahoituspäätös edellyttää yritystutkimusta, jonka perusteella arvioidaan yrityksen menestymismahdollisuuksia. Työvoimatoimistot voivat tukea aloittavia yrittäjiä starttirahalla. Starttiraha on suunnattu työttömille työnhakijoille ja muille yrittäjiksi ryhtyville. Se auttaa turvaamaan yrittäjän omaa toimeentuloa yritystoiminnan käynnistyessä. Starttiraha voidaan myöntää, jos työvoimatoimisto on todennut yrittäjyyden olevan hakijalle soveltuva vaihtoehto ja liiketoimintasuunnitelma on toteutuskelpoinen.

Työtön työnhakija voi saada yritystoiminnan aloittamiseen starttirahaa määrärahojen rajoissa. Tuen tarkoituksena on turvata yrittäjän toimeentulo yritystoiminnan käynnistysvaiheessa. Hakijan tulee olla työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana ja häneltä edellytetään yrittäjäkokemusta tai koulutusta. Yritys voi hakea työvoimatoimistosta työllistämistukea työttömän henkilön palkkaamiseen. Tuen perusteena on muun muassa työllistettävän työttömyysajan pituus ja alueen työllisyystilanne. Tukea tulee hakea ennen työsuhteen alkamista. Jotta tuki voidaan myöntää yksityiselle yritykselle, sen tulee solmia toistaiseksi voimassa oleva työsopimus työntekijän kanssa. Työnantajan tulee tehdä suunnitelma työntekijän ammatillisten valmiuksien parantamiseksi.
TE -keskusten tehtävänä on auttaa, neuvoa ja ohjata yrittäjiä ja yrityksiä yritysrahoituksen, koulutuksen ja työvoimakysymyksiin liittyvissä asioissa. TE -keskukset ja KTM voivat myöntää investointitukea tuotannollisten yritysten, palveluyritysten ja matkailualan yritysten investointeihin. Finnvera on erityisrahoitusyhtiö, joka rahoituspalveluja ja vientitakuita tarjoamalla kehittää yritysten kotimaan toimintoja sekä edistää vientiä ja yritysten kansainvälistymistä.

Tuotannontekijät
Raaka-aineet on tärkeitä tuotannontekijöitä, sillä ne ovat noin puolet keskimääräisen yrityksen tuotantokustannuksista. Kaikki raaka-aineet voidaan pilkkoa kolmeen osa-alueeseen, kuten työhön, pääomaan ja luonnonvaroihin. Yrityksen kyky toimia riippuu tuotannon kokonaiskustannuksista, jos yritys ei kykene tuotantonsa myynnillä peittämään kokonaiskustannuksiaan, niin ennen pitkää yrityksen edellytykset toimia lakkaa. Kokonaiskustannukset jaetaan kahteen osaan, kiinteisiin kustannuksiin ja muuttuviin kustannuksiin. Siinäkin tapauksessa, että yritys ei tuota mitään, sille koituu kustannuksia, sillä tiloista on maksettava vuokraa, lainoista korkoa, lämmityskustannukset jne. Muuttuvat kustannukset riippuvat tuotannon määrästä, esim. raaka-aineet ja työvoimakustannukset ovat suoraan riippuvaisia tuotannon määrästä.
Laskentatoimi jaetaan perinteisesti kahteen osaan liikekirjanpitoon perustuvaan ns. ulkoiseen laskentatoimeen (financial accounting), jossa rekisteröidään yrityksen ja muiden talousyksiköiden välisiä liiketapahtumia ja selvittää rahoittajille yrityksen taloudellinen tila haluttuina ajankohtina sekä yrityksen omistajilleen tuoma voitto. Se osa laskentatoimea, joka selvittää yrityksen sisäisen pääomakierron ja yrityksen johdon avustaminen toiminnan suunnittelussa ja valvonnassa, nimitetään sisäiseksi laskentatoimeksi (managerial accounting), josta voi käyttää nimitystä kustannuslaskenta. Suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen on ollut sisäisen laskentatoimen tärkeimpiä tehtäviä.

Kirjanpidolla tarkoitetaan kaikkea järjestelmällistä yrityksen taloutta koskevien tietojen rekisteröintiä määrällisenä ja kustannuksina. Kirjanpidon tärkein tehtävä on yrityksen taloudellisen tuloksen laskeminen. Kirjanpidon antamia tietoja voidaan käyttää tulevaisuuden toimintasuunnitelmia koskevien päätösten tekemiseen. Liiketapahtumien rekisteröitymiseen tarvitaan kaksipuolisia asetelmia, joista käytetään nimitystä tili. Vasemmasta puolesta käytetään nimitystä debet ja oikeasta puolesta kredit, eli puhutaan tilin veloittamisesta, kun tehdään merkintä debet-puolelle ja hyvittämistä, kun merkintä on kredit puolella. Käytössä on myös per, eli veloitus ja an, eli hyvitys. Kirjanpidon keskeisin tili on kassatili, johon merkitään saadut ja maksetut rahasuoritukset. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa halutaan tietää myös, mistä kyseinen summa on peräisin. Yrityksen maksamasta rahasummasta halutaan vastaavasti tietää, mihin kyseinen rahasumma on käytetty. Näitä tietoja ei kassatilin merkinnät pysty antamaan. Tämän vuoksi jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille. Kirjaus suoritetaan niin, että toiseen tiliin merkintä tulee debet-puolelle ja toiseen kredit-puolelle.

Budjetilla tarkoitetaan yleensä julkisen talouden yksikön esim. valtion, kunnan tai seurakunnan arviota budjettikauden aikana tapahtuvasta varojen käytöstä menolajeittain tai kohteittain sekä siitä, mistä ja millaisia määriä näitä varoja budjettikauden aikana hankitaan. Yrityksen budjetilla tarkoitetaan tavoitelaskelmaa, eli budjetti on yrityksen tai osaston toimintaa varten laadittu mahdollisimman edullisen tuloksen sisältävä ja määrättynä ajanjaksona toteutettavaksi tarkoitettu euromääräinen, joskus määrällisesti ilmaistu toimintasuunnitelma. Yrityksen budjetoinnin onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, millä tavoin budjetin vaikutuspiirissä olevat henkilöt siihen suhtautuvat. Budjetti tarjoaa mahdollisuuden asettaa suoritustavoitteita järjestelmällisesti, motivoida toimintaa, arvioida saavutuksia samalla kun se auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Budjetti on myös operatiivisen johdon väline jolla johto saa tietoa toiminnan suunnitteluun, tarkkailuun ja koordinoimiseen.

Yrittäjän työn tyyövaiheita voivat olla painoviestintäalalla mm.:
aikataulutukset
aineistot ja niiden tarkistus
hinnoittelu ja hinta-arvioiden antaminen (jälkilaskelmat kannattavuudesta)
työmääräimen laadinta
asiakastöiden tekijöiden määrittäminen
asiakastöiden toteutus ja seuranta
laadun- ja aikataulujen seuranta
toimitukset asiakkaalle
reklamaatioiden käsittely

Painotyön ulkoasuntoteutukseen liittyvät työtehtävät:
graafinen suunnittelu
tekstien ja kuvien käsittelyt
taitto
vedostus
aineiston tarkastus, korjaus
painovalmis pdf-tiedosto

Painotekniset toteutukset tehdään joko offsetpainossa tai digipainossa, painomenetelmän valintaan vaikuttavat:
painotyön koko
painotyön värisyys
painosmäärä

Jälkikäsittelyssä luodaan painotyölle lopullinen ”fyysinen” muoto, siellä yleisiä työtehtäviä ovat:
painoarkkien taittaminen
stiftaus
liimanidonta
puhtaaksileikkaus
pakkaus

Harjoitustyö digipainotyön hinnoittelusta
Ota selvää mitkä asiat vaikuttavat digipainossa painettavien painotöiden hintoihin. Tee yleisimmistä digipainotöistä selvittämiesi raaka-aineiden, kiinteiden kulujen ja muuttuvien kuluihin perustuen hinnasto. Käytä apuna iternetistä löytyviä digipainojen hinnastoja. Tee raportti siitä kuinka päädyit tekemääsi digipainon hinnastoon.

Lisäksi tee erillinen selvitys kuinka kannattavaa olisi toimia digitaalipainoyrittäjänä tai perinteisenä kirjapainoalan yrittäjänä. Vertaile keskenään erilaisten kysymysten avulla esim. konekannan hankintahinta, minkälaisia painotöitä sillä konekannalla pystyisi tekemään, olisiko töitä tällaisille painotöille markkinoilla jne… Palauta mieleen aiemmin opitusta yrityksen perustamiseen liittyvät perusasiat (mikä yritysmuoto sopisi parhaiten ja miksi) ja mieti mitä osaamista digitaalipainoalan yrittäjältä vaaditaan. Minkälaiset tilat ja konekanta tulisi olla ja minkälaisiin painotöihin se soveltuisi, sekä mieti miksi näin. Minkälainen asiakaskunta tulisi löytää ja miten. Kirjaa ylös kuinka markkinoida digitaalipainamista ja kuinka tulisi hoitaa asiakkaan tyytymättömyys eli reklamaatiot. Digipainossa tehdessäsi asiakastöitä laita mieleen minkälaisia työvaiheita työhön kuuluu ja kuinka paljon aikaa ja materiaalia kuluu ja pohdi kuinka nämä tiedot voisi siirtää painotöiden hinnoitteluun. Miten ratkaiset ongelmatilanteita esim. asiakkaan valmiiden pdf:n ongelmassa, jotka ovatkin painokelvottomia, vaikka niiden pitikin olla painovalmiita? Tee yhteenveto selville saamistasi asioista ja esitä tulokset PowePoint esityksenä luokalle.

Tehtävä
Tehtävänä on miettiä pienkustantamon perustamista. Mieti yritysideaa ja toteutusmahdollisuuksia ja ja tee kirjallinen raportti tekemästäsi selvityksestä. Käytä apuna lähdekirjallisuutta, jota voi lainata kirjastosta. Unto Lappi on kirjoittanut kirjan ”Kirja kirjasta” (WSOY 1970). Maisteri Unto Lappi on ollut Suomen Kustannusyhdistyksen toiminnanjohtaja. Hänen kirjansa on seikkaperäinen katsaus kustannustoimintaan, kirjakauppalaitokseen ja muihin jälleenmyyntitapoihin. Tässä lainaus sivulta 19: ”Ensimmäinen varsinainen kirjankustantaja oli turkulainen raatimies Sigfrid Salko, joka v. 1646 julkaisi yli 1100 sivuisen teoksen Manuale Finnonicum. Se sisälsi kalenterin, virsikirjan, evankeliumeja, katkismuksen, kärsimyshistorian ja Jerusalemin surkean hävityksen sekä rukouskirjan. Kustantaja huolehti itse tämän suurteoksen myynnistä…

Kirjojen myynnistä huolehtivat aluksi lähinnä papit ja kirjansitojat, joille vuoden 1626 ammattikuntajärjestyksessä annettiin yksinoikeus. Yliopiston perustamisen jälkeen 1642 saapui Lyypekistä Turkuun Laurentius Jauchius kirjavarasto mukanaan. Häntä voidaan pitää maamme ensimmäisenä varsinaisena kirjakauppiaana… Kirjan ensisijaisena tehtävänä on kirjailijan sanoman välittäminen. Lisäksi kirja voi esineenä olla 1. taloudellinen sijoitus, 2. koriste ja viihtyvyyttä lisäävä tekijä sekä 3. statussymboli, sosiaalisen vertailun väline… Käsittelyn helpottamiseksi on kirjallisuus kansainvälisen kymmenjärjestelmän eli Deweyn järjestelmän mukaan jaettu sisällön perusteella kymmeneen pääluokkaan, joista kukin taas jakaantuu kymmeneen, näistä kukin edelleen kymmeneen jne. Luokkien merkkeinä käytetään numeroita siten, että pääluokat merkitään numeroilla 0-9, seuraava alajakso 00-99 jne. Pääluokat ovat seuraavat: 0 Yleisteokset, 1 Filosofia, Psykologia, 2 Uskonto, 3 Yhteiskunta, 4 Maantiede, Matkat, Kansantiede, 5 Luonnontieteet, Käytännön talous, 7 Taide, Liikuntakasvatus, 8 Kirjallisuus, Kielitiede, 9 Historia.”

Lainattu CD Facta tietosanakirjasta: ”ISBN on lyhenne englantilaisista International Standard Book Number sanoista, kirjan kansainv. 10-numeroinen tunnus. ISBN:n ensimmäisenä osana on maan numero, joka suuren kirjatuotannon maissa on yksinumeroinen; Suomen numero on 951; pienkustantajien maatunnus vuodesta 1989 on ollut 952. Seuraavina olevat kustantaja- ja kirjanumerot jaetaan siten, että suurimmat kustantajat saavat yksi- tai kaksinumeroisen merkinnän, jolloin kirjanumeroita on käytettävissä enemmän. Viimeisenä oleva tarkistusnumero paljastaa väärin kirjoitetun numeron tietokonekäsittelyssä. Suomessa ISBN-järjestelmän mukainen numerointi aloitettiin 1972. Numero painetaan uusien kirjojen nimiölehden kääntöpuolelle ja kirjan takakannen oikeaan alakulmaan. ISBN yksilöi teoksen ja sen asun. Sitä käytetään kirjojen luetteloinnissa, kirjastoissa ja kustannusliikkeiden atk-järjestelmissä. Kausijulkaisujen kansainv. standardinumero on ISSN (International Standard Serial Number). ISBN-numeroinnin käyttö laajennettiin 1994 mm. kasettikirjoihin, moniviestimiin, atk-tallenteisiin ja opetusvideoihin. Nuottijulkaisut saivat oman numerointijärjestelmän, ISMN:n (International Standard Music Number) 1995.” http://isbn.kansalliskirjasto.fi/hakulomake/lomake.cgi
Lauri Hendell ja V A Vuorio kirjassaan ”Kirja ja kirjapainotaito” (Otava 1957) kirjoittavat kustannustoimesta seuraavasti: ”Kustantaja-sana ilmaisee, että kustantaja rahoittaa kirjan. Mutta se ilmaisee vain yhden puolen kustannustoimen kolmesta tehtävästä: sivistyksellisestä, teknillisestä ja taloudellisesta. Kustantaja on kirjallisuuden vaalijana ja edistäjänä tärkeä sivistystekijä. Hän etsii hyviä teoksia ja suo niille tukensa, ja valikoimistyöllään hän pyrkii estämään kirjallisuuden rikkaruohoja pääsemästä rehoittamaan. Hän tekee itse aloitteita, herättää aatteita ja etsii tekijävoimia täyttääkseen jonkin kirjallisuudessa havaitsemansa aukon… Kustantaja on myös kirjan rakentaja, joka hyvin tuntee rakennustekniikan. Tekijä, joka ilman asiantuntemusta ja kokemusta lähtisi teettämään kirjaansa, joutuisi helposti haparoimaan tietämättömyydessä ja iskemään harhaan. Kustantaja osaa kokemuksensa perusteella paremmin arvioida, mikä kirja voi saada lukijoita, miten suuria painoksia kannattaa painaa, millaiseksi teos on suunniteltava vastatakseen tarkoitustaan ja päästäkseen täyteen tehoonsa sekä miten suunnitelma on käytännöllisimmin ja taloudellisimmin toteutettava. Kirjan valmistaminen vaatii pitkäaikaisen rahansijoituksen. Kirjapainon ja kirjansitomon laskut lankeavat maksettavaksi paljon ennen kuin niistä teetetty painos on muutettu rahaksi, jopa ennen kuin kirja lainkaan on ruvennut tuottamaan… Kustannustoimi on liiketoimintaa, joka sijoittaa pääomansa valmistettaviin kirjoihin. Kustantaja suorittaa tekijälle tekijänpalkkion – joko kertakaikkisen tai menekin mukaan suoritettavan osuuden myynnistä -, maksaa kirjan valmistuskulut, huolehtii mainostuksesta ja saattaa kirjan myytäväksi järjestämänsä jakeluverkoston avulla. Tulopuolelle hän voi merkitä vain kirjan myynnistä saatavat tulot.”

Metro lehdessä 15.12.2008 oli artikkeli ”Pienkustantamon perustaminen on helppoa”, jossa todetaan, että uusia kirjoja kaivataan aina. Tamperelaiset Mervi Hämäläinen ja Sofia Lod perustivat pienkustantamon, Myrskykustannus, vaikka Lod opiskeli ja Hämäläinen valmistui Tampereen yliopiston englannin käännöstieteen laitokselta. Takana heillä oli yrittäjäkurssi ja kolme käännettyä kirjaa. He pähkäilivät kuinka paljon kirjan kustantaminen vaatii rahaa, mutta yhtiön perustaminen vei muutaman sata euroa. Pienkustantamot erikoistuvat esimerkiksi elokuvakirjallisuuteen, filosofiaan, käännöskirjallisuuteen ja vähälevikkisiin kirjoihin. Suurin osa pienkustantamoista julkaisee tietokirjallisuutta. Pienkustantajan etuja on joustavuus ja nopealiikkeisyys www.suomenpienkustantajat.fi jäsenenä on n. 150.

Metro-lehdessä 15.1.2009 oli kirjoitus ”Kirjamyynti jatkaa yhä kasvuaan”. Suomalaiset yksityiset ihmiset ostivat omalla rahalla viime vuonna 22 miljoonaa kirjaa. Kirjojen myyntimäärät jatkavat tasaisesti kasvuaan. Vähintään yhden kirjan osti viime vuoden aikana 77 prosenttia suomalaisista. Puolet niistäkin 23 prosentista, jotka eivät olleet ostaneet kirjoja, ovat lainanneet niitä kirjastosta, muistuttaa Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Katriina Jaakkola. Viidesosa kirjoja ostavista ihmisistä ostaa hieman yli puolet kirjoista. Kirjoja myydään maantieteellisesti Oulussa ja Lapissa vähemmän kuin muualla Suomessa, sillä Lapissa tai Oulussa asuva 20-29 ikäinen mies on tyypillinen joka ei hanki kirjoja tai lue niitä.

Kirjatyö -lehdessä 2.4.2009 oli sivulla 16 kirjoitus ”Palvelukustanteilla on kysyntää pienkustannusmaailmassa, Yöllisestä ideasta kasvoi leipätyö”, jossa puhutaan palvelukustanteesta, joka on tuote, jossa kustannuspalvelut tarjotaan kirjoittajan hankittavaksi. Kirjoittaja sitoutuu omien kirjojensa ensiostoon, jolla aloituskustannukset saadaan katettua, jos kirja myy enemmän kuin ensioston verran, niin siitä tulee kirjoituspalkkio. Palvelukustanteeseen tarjotaan lisäpalveluna esim. kielenhuoltoa. Kun kirjat painetaan vain tarpeeseen digitaalisella painokoneella ei tule varastointikustannuksia, jolloin rahaa on sidoksissa varastossa olevissa myymättömissä kirjoissa.

Metro –lehdessä 3.3.2011 uutisoitiin, että Sofi Oksanen on perustanut yrityksen nimeltä Silberfeldt Oy:n, jonka yhtenä toimialana on kustantaminen. Silberfeldtin ensimmäinen julkaisu on Oksasen Baby Janen pokkariversio. Sofi Okasanen on vakuuttunut pokkareiden suosiosta myös Suomessa.

Helsingin Sanomissa 17.1.2011 C 2 Kulttuuri oli Veli-Pekka Leppäsen kirjoitus ”Se on tarvepainatusta”, jossa hän toteaa, että kirjojen julkaiseminen on helppoa, vaikka kaikki kirjoja ei ehdottomasti tarvita, mutta joita julkaistaan kuitenkin. Angelina Kazmina-Björkbackan julkaisu kuuluu kuitenkin niihin, jotka täysin ansaitsevat tulla julki ja luetuksi. ”Venäläinen onni” kirjan kustansi Books on Demand (BoD), Saksassa pääkonttoriaan pitävä firma. Tarvittaessa BoD tarjoaa koko hoidon: paitsi julkaisee, se myös markkinoi ja myy kirjaa. Painosluvun määrää asiakas. Rohkaisevaa nähdä, että omakustanteet sisältävät kelvollista kirjallisuutta, useinkin.

Helsingin Sanomien C 1 Kulttuuri sivuilla 16.1.2011 Esa Mäkinen, jossa todetaan, että pienkustantamo Crimetimen kirjailijat Jarkko Sipilä ja Harri Nykänen romaanillaan ”Paha paha tyttö” tienasivat n. 90 000 euroa, sillä kirjaa myytiin 10 000 kappaletta. Kustantajan saama hinta yhdestä kirjasta oli 15 euroa. Paino-logistiikkakulujen jälkeen kirjan tuotto jaettiin niin, että kirjailijat saivat 80 prosenttia ja kustantamo 20 prosenttia, eli saivat jokaisesta myydystä kirjasta n. 9 euroa. Tavalliseen kustantamoon verrattuna heidän palkkionsa oli 2,6 kertaa suurempi. Kustannusmaailman halpalentoyhtiön toiminta perustuu kulujen karsimiseen, laihaan organisaatioon, alihankkijoiden kilpailuttamiseen ja suuren volyymin tuotteisiin keskittymiseen. Tuotot jakautuvat suhteessa 80-20, mutta sama koskee liiketoiminnan riskiä. Jos jokin menee pieleen, kirjailija kantaa siitä raskaimman taakan – toisin kuin tavallisessa kustantamossa.

Jaakko Lyytinen ja Kirsi Piha ovat tehneet kirjan ”Yritä edes” (Talentum 2004), jossa kerrotaan sivulla 205 Niklas Herlinin ja Maria Säntin perustamasta pienkustantamosta Teos. Teos kustantaa 25-30 kirjaa vuodessa. Liikeideana on halu kustantaa hyviä suomenkielisiä kirjoja. Oma kustannusyhtiö on ollut perustajien haaveena pitempään. Kustannusyhtiön perustaminen ei ole ihan halvinta bisnestä, koska menot tulevat ensin, myyntitulot vasta jälkikäteen. Teos aloitti varsinaisen toimintansa syyskuussa 2003 ja ensimmäisen vuoden aikana on kustannettu yhteensä 24 kirjaa.

Juha Numminen on kirjoittanut kirjan ”Tarina a-lehtitalosta” (A-lehdet Oy 2003), jossa todetaan, että Apu syntyi lievittämään työttömien ongelmia, josta kasvoi menestyvä liikeyritys. Apu-lehden ensimmäinen numero ilmestyi K. F. Puromiehen Kirjapainosta 19.2.1933, jonka painosmäärä oli 4000 kappaletta. Lehden silloinen vastaava toimittaja oli Y. Lyytikäinen. Lehden toimisto oli hänen kotonaan. Silloisessa lehdessä sivuja oli 16. Sivulla 11 oli Kodin hartaus, jonka mottona on Raamatun Roomalaiskirjeen 2. luvun 10 jae: ”Kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjoittaa sitä, mikä hyvää on!” Hyväntekeväisyys ei ole sattumalta ensimmäinen Avun hartauskirjoituksen aiheena.

Puromiehen kirjapainon faktori Yrjö Huurrekoski leikkasi Avun kansikuvaksi kolmen savuttoman tehtaanpiipun siluetin, joka säilyy eri väreillä painettuna viiden seuraavan lehden kannessa. Apua sai myydä vain työttömät ja myyjä sai 2 markan hinnasta 1,25 markaa. Iskulauseena oli ”Osta Apu. Anna apu työttömälle.”

Yrjö Lyytikäisen isovanhemmat olivat oluttehtaan työmies Johan Lyytikäinen ja Johanna (os. Lindblom). Yrjö Lyytikäisen isä oli muurari Johan Leonard Lyytikäinen s. 1876. Johan Lyytikäinen vanhempi oli kotoisin pienestä torpasta Onkivedeltä, Pohjois-Savosta, Maaningan pitäjän Lyytikkälästä. Yrjö Lyytikäisen vaimo Aune Hyttinen oli hänen serkkunsa, sillä hän oli Yrjön äidin veljen tytär. Kustannusyhtiö Teos perusti Yrjö Lyytikäisen idean pohjalta viikkolehden Revontuli, mutta kannattamattomana omistajat luovuttivat kustannusoikeudet päätoimittaja Yrjö Lyytikäiselle. Revontuli-lehteä painettiin K. F. Puromiehen Kirjapainossa. Revontuli-lehti sulautui vähän myöhemmin menestyvään Apu-lehteen.
Helsingin Sanomissa 27.3.2012 Tuomo Väliaho kirjoittaa kirjoen kustantaja Jarno Ahosesta, joka on julkaissut 50 kirjoittamaansa kirjaa. Jarno Ahonen perusti Wowbooks kustantamon vuonna 2008. Ahonen ei ole saanut apurahoja, eikä Kirjailijaliiton jäsenyyttä. Sysäys täyspäiväistä kirjoittamista tuli vuonna 2003, kun hän ja hänen vaimonsa päättivät tehdä elämänmuutoksen. He jättivät yrittäjyyden, ostivat matkailuauton ja ajoivat Eurooppaan, jossa hän kirjoitti kymmeniä kirjoja. Koska Ahonen ei saanut tarinoitaan julki Suomessa, hän perusti Wowbooksin. Kustantamolla ei ole varastoja, vaan kirjat painetaan vasta, kun ne on tilattu.

Heikki Jokinen on kirjoittanut kirjan ”Graafikon tuoreet eväät – Mitä jokaisen graafisen suunnittelijan, kuvittajan ja sarjakuvantekijän tulee tietää” (2009), josta lainaus: ”Freelancerin työn ydin on vapaus. Free on vapaa tekemään työnsä haluamallaan tavalla: kotonaan tai omassa toimistossa, tiukasti virka-aikaan tai yhtä tiukasti ulkopuolella… Mutta: freelancer on kirjaimellisesti vapaa myös monista niistä työhön liittyvistä turvaverkoista, joita Suomeen on vuosien mittaan rakennettu… Tämä kaksijakoisuus on hyväksyttävä, jos haluaa freelancerina menestyä. Lainsäädäntö on rajannut freelancerit yhä selvemmin yrittäjiksi… Freelancerin työ on erilaista kuin palkansaajan. Freelancer vastaa itse kaikesta työhönsä liittyvästä: työn hankkimisesta, sen tekemisestä sekä asiaan kuuluvasta paperityöstä. Hän kantaa itse työnsä voitot ja tappiot.”
Jarl Helleman on kirjoittanut kirjan ”Kirjalliset liikemiehet” (Otava 2002), jossa hän kertoo kustantajapersoonista, joiden liiketoimista tuli menestystarinoita. Kirjassa kerrotaan mm. Alvar Renqvististä Otavan perustajasta jne… Alvar Renqvistin esi-isiä oli Henrik Renqvist (e. Kukkonen), s. 1.8.1789, kappalainen; ottanut sukunimen Renqvist, kuoli 5.11.1866., joka kustansi paljon kirjoja, mutta silloin yrityksen perustaminen oli vaikeaa, joten hän toimi yksityishenkilönä kirjoja kustantaessaan. Henrik Renqvist on kirjoittanut viinan kauhistuksesta mm. ”Wiinan kauhistuksen” nimisivulla (präntätty J. Frenckellin ja Pojan tykönä 1835) Renqvist perustelee ehdottoman raittiuden vaatimuksensa. ”Ensin, Sen ylellisen juomisen suhteen, kuin se turmelee sielun ja ruumiin, hävittää talon, tavaran ja kunnian ja saattaa juomarin perheenkin viheliäiseen tilaan sekä sielun että ruumiin puolelta. Jonka Ruotsin maan kirkko ja rovasti Wigelius on saarnassa selittänyt, 1 sunnunt. kolminais. Toiseksi, Sen kohtuullisen ryyppäämisen suhteen, kuin sekin turmelee terveyden, lyhentää iän ja saattaa kuoleman omaksi, ja kuinka ei ole ruoka – ryypyistäkään hyödytystä, ei terveydelle, ei ruumin vahvistukselle eikä tavaralle, vaan vahinko kaikin puolin. Kolmanneksi, Sen keittäminen, kaupitteleminen ja juottamisen suhteen, kuin tämä myrkyllinen ja paljon pahennuksen saattava juoma sen kautta juotavaksi toimitetaan, avitetaan ja levitetään. Neljänneksi, Kuinka tätä viinan kauhistusta pitää ruvettaman mies mieheltä pois hävittämään koko maasta.”

Ystävien rohkaisemana Heikki Kukkonen Ilomantsista valmistui 28 vuotiaana papiksi ja muutti Kukkonen sukunimensä Renqvistiksi, koska hän tahtoi olla ”puhdas oksa totisessa viinipuussa”. Kun hän siirtyi papinvirkaansa Liperiin, hän huomasi joutuneensa sangen pimeään Karjalaan. Laajassa pitäjässä oli vallalla tietämättömyys, taikausko ja paheellinen elämä. Uuden apulaispapin laskelman mukaan kaksi kolmesta pitäjän miehistä oli juoppoja, ja vain neljäsosa täysi-ikäisistä seurakuntalaisista osasi lukea. Sairaskäynneillä hän ei keskustellut vain sairaan kanssa, vaan otti sielunasiat puheeksi koko talonväen kesken. Jokaisessa kodissa, mihin hän poikkesi, hän esitti kysymyksiä, piti hartauksia ja polvirukouksia. Vähitellen hedelmät alkoivat näkyä. Renqvistin kolmantena virkavuotena herätykset levisivät yli koko seurakunnan. Toisista pitäjistäkin tuli kansaa hänen jumalanpalveluksiinsa ja seuroihinsa, varsinkin miesväkeä ja nuorisoa. Seurauksena oli myös tapojen korjautuminen. Yksinomaan hänen uuttera kirjallinen työnsä tuotti noin 60 teosta, pääosaltaan käännöksiä (esim. Viinan kauhistus). 1840-luvun alussa renkvistiläinen herätys levisi voimakkaana koko Laatokan-Karjalaan sekä pohjoisessa Ilomantsiin ja lännessä Mikkelin tienoille.”

Yleensä kirjankustantajat maksavat kirjasta saadusta voitosta 10-20% kirjailijalle, josta otetaan pois verot. Kirjailijan osuus lasketaan yleensä kerran vuodessa myytyjen kirjojen voitto-osuudesta. Jos on menestyskirja, niin kirjailija saa enemmän, koska voitot ovat suuremmat. Toki on vaarana tällaisessa sopimusmallissa ettei saa mitään vaivanpalkkaa, niin kuin yrittämisessäkin on se vaara olemassa. Kääntäjät saavat jonkun rahamäärän käännetyltä sivulta, mikä on varmempaa tuloa. Loput kirjasta saadusta voitosta menee kustantamon kuluihin ja yrityksen kehittämiseen. Kirjan kustantajan tärkein asia on löytää myyviä kirjoja joiden hinta on sopiva, että kustannustoiminta on kannattavaa ja kirjat menee nopeasti kaupaksi, sillä varastointikustannukset syö voittoja ja kirjoihin sitoutunut pääoma.
Kirjankustantajat tarvitsevat kirjailijoita. Hyvän oppaan kuinka tulla kirjailijaksi on tehnyt Mika Waltari ”Aiotko kirjailijaksi?” (WSOY)http://wsoy.fi/yk/products/show/16222
Suoritteet:
Yrityksen toiminta-ajatus on löytää hyviä suurta lukijakuntaa kiinnostavia kustannettavia kirjoja kirjakauppa- tai postimyyntiin. Kustannustoiminta pitää sisällään käsikirjoituksien soveltuvuuden arvioinnin painettavaksi, mahdollinen kirjan menekki, painattaminen kirjapainoissa ja jakelu kirjakauppoihin, sekä mahdollinen internetsuoramyynti.
Kirjankustantaja sijoittaa rahaa kustannettaviin kirjoihin. Kirjan kustantamisesta syntyy kustannuksia joita on sisällön toimittaminen painokuntoon, painatuskulut, toimistokulut (postitus jne.) varastointi ja jakelukulut verojen lisäksi. Jos julkaistavat kirjat täytyy kääntää vieraista kielistä, niin kääntämiseen liittyvät kustannukset. Pienkustantamokin tarvitsee toimistotilat tietotekniikalle toiminnan pyörittämiseen. Kirjailijat tarvitsevat osansa tuloksesta, mikä on yleensä tietty prosentti kirjojen myynnin tuottamasta voitosta.

Kirjankustantaminen on pitäjänteistä toimintaa ennekuin käsikirjoituksesta päästään valmiiseen painettuun kirjaan kirjakaupasta asiakkaalle. Vasta tämän jälkeen syntyy tuloja kirjan kustantajalle ja kirjailijalle. Yrityksen ammattitaitovaatimukset liittyvät kirjallisuuden tuntemukseen, kirjoittajien ohjaamiseen, oikolukuun, kuvittamiseen, taittamiseen ja kirjapaino- ja kirjakauppayhteydet. Jos yrityksen perustaja ei hallitse näitä kaikkia asioita, tulee hänen palkata sopivia henkilöitä työhön.
Tuotot:
Tuotot syntyvät kun saadaan selville laskemalla yhteen kuinka paljon kirjoja on myyty ja mihin hintaan tiettynä tarkasteluajankohtana, josta otetaan pois verot, työpalkat, painatuskustannukset, kirjakauppojen välityspalkkiot jne.. Tämän jälkeen voitosta jaetaan osa kirjailijoille sopimuksen mukaan ja yritykselle toiminnan kehittämiseen.
Työntekijöiden palkkaaminen
Yrittämisen onnistumisen varmistaminen edellyttää oikeiden yhteistoimintakumppaneiden valintaa ja oikeiden työntekijöiden saaminen tekemään töitä. Näitä yhteistyökumppaneita voivat olla tili-, mainos- tai lakiasiantoimisto, alihankkijat, tukkukauppa, maahantuojayritys, vakuutusyhtiö, konsulttitoimisto, tutkimus- tai oppilaitos jne.
Työsopimuksesta säädetään työsopimuslaissa. Työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisena. Työsopimuksessa sovitaan mm. työsuhteen kestosta, koeajasta, työtehtävistä, työajasta ja palkasta. Se voi olla voimassa toistaiseksi tai määräaikaisesti. Määräaikaiselle sopimukselle on oltava peruste, esimerkiksi hankkeen tilapäisyys. Työsopimuksessa kannattaa sopia koeajasta, jona aikana kumpikin osapuoli voi purkaa sopimuksen välittömästi. Koeajan enimmäispituus on neljä kuukautta, mutta eräillä aloilla on sovittu lyhyemmästä enimmäisajasta. Kun työtehtävistä sovitaan, on tärkeää mainita, että lisäksi sopimukseen kuuluvat myös muut työnantajan työntekijälle osoittamat tehtävät. Työsuhteeseen sovelletaan työsopimuksen lisäksi alan työehtosopimusta. Työsopimus voi olla joko kokoaikainen tai osa-aikainen. Osa-aikainen on sellainen sopimus, jossa työaika on säännönmukaista päivä- tai viikkotyöaikaa lyhyempi.

Työntekijöillä on oikeus vuosilomaan, jonka ajalta työantaja tulee maksaa lomapalkkaa ja lomarahaa. Työntekijöillä on oikeus pitää myös opintovapaata, äitiysvapaata ja hoitovapaata sekä olla poissa työstä sairausaikana. Työnantaja on velvollinen ottamaan työntekijöilleen eläke-, tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutukset sekä järjestämään työtapaturmia ja ammattitauteja ennaltaehkäisevä työterveyshuolto.

Työnantajan pakollisia maksuja ovat työnantajan sosiaaliturvamaksu eli sotumaksu 2,801%. Työantajan työttömyysvakuutusmaksu 0,85%, josta 0,65% on työnantajan ja 0,20 työntekijän osuutta. Ryhmähenkivakuutusmaksu on keskimäärin 0,075% ja tapaturmavakuutus keskimäärin 0,3-7,5% toimialasta riippuen.
Yrittäjän verotus
Verotus jaetaan välittömiin ja välillisiin veroihin. Välittömiin veroihin kuuluvat tulo- ja varallisuusvero ja välillisiin kulutusvero (arvonlisävero ja valmistevero). Luonnollisen henkilön tulot jaetaan pääoma- ja ansiotuloihin, sillä näitä verotetaan eri tavalla. Pääomatuloja ovat korkotulo, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto ja pörssiyhtiöltä osinkotulo. Ansiotuloa on palkka, eläkkeet, etuudet ja eräät vahingonkorvaukset ja vakuutussuoritukset. Yrittäjän tulee antaa yrityksen veroilmoitus tilikausittain. Tilikauden muutoksesta on tehtävä ilmoitus yritys- ja yhteisötietojärjestelmää www.ytj.fi

Veroilmoituksen tulee perustua yrityksen kirjanpitoon, ja ilmoituksen tiedot on annettava määräajassa. Puutteellisista, myöhässä tai kokonaan antamatta jätetystä veroilmoituksesta seuraa veronkorotus. Yrittäjän henkilökohtaisten tulojen osalta verovuosi on aina kalenterivuosi. Yksityinen toiminimi ei ole erillinen verovelvollinen, vaan sen tulos katsotaan yrittäjän tuloksi ja verotetaan sen mukaan. Tulos saadaan vähentämällä veronalaisesta tulosta sen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.
Avoimen yhtiön verotus on samantapaista kuin toiminimen. Yrityksen tulos jaetaan yhtiömiehille yhtiösopimuksessa sovittujen osuuksien mukaan ja jokaista verotetaan erikseen. Avoimen yhtiön yhtiömiehet voivat ottaa yrityksestä palkkaa ja luontaisetuja sekä maksaa itselleen päivärahat ja kilometrikorvaukset. Yhtiömies maksaa verot luontaiseduista normaaliin tapaan, ja yritys kirjaa nämä kulut yrityksen menoiksi. Palkkaa voidaan maksaa myös perheenjäsenille kohtuullisesti työpanokseen nähden. Näin ollen avoin yhtiö on perheyritykselle verotuksen kannalta edullisempi kuin toiminimi. Avoin yhtiö ei ole itsenäinen verovelvollinen, vaan sen tulos verotetaan yhtiömiesten tuloina. Voitonjako suoritetaan yhtiösopimuksessa sovitulla tavalla. Kommandiittiyhtiö maksaa veroa elinkeinotoiminnan tuloksesta. Tuloksesta vähennetään ensin äänettömän yhtiömiehen osuus. Loput jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille kuten avoimessa yhtiössä ja toiminimessä.
Kaikki jotka myyvät liiketoiminnan muodossa tavaroita tai palveluita ovat arvonlisävelvollisia Suomessa. Arvonlisävero lisätään tavaraan tai palvelun hintaan ja se peritään ostajalta tilitettäväksi valtiolle. Yrityksen tulee lähettää veroa koskevat valvontatiedot kuukausittain verottajalle. Käytännössä tilitoimisto toimittaa kirjapidon perusteella valvontatiedot verottajalle, eli asiakkailta veloitetut eli myynnin arvonlisäverot vähennettynä ostojen arvonlisäverot.
Yritysten ja omaa työtään myyvien yrittäjien tulee ilmoittautua ennakkoperintärekisteriin, jotta työn teettäjä eli asiakas ei olisi ennakkopidätysvelvollinen. Y-lomakkeella yrittäjä ilmoittaa ensimmäisen tilikaudelle arvioidun liikevaihdon sekä verotettavan tulon. Verotoimisto laskee ennakkoveron yrittäjän ilmoituksen perusteella ja lähettää ennakkoverolipun maksua varten.
Markkinointi
Markkinoinnin keskeisenä tavoitteena on saada asiakas valitsemaan ja ostamaan oman yrityksen tuotteita. Markkinointi on asiakaslähtöinen ajattelu- ja toimintatapa, jonka avulla pyritään luomaan kilpailuetua yritykselle sekä tuomaan markkinoille hyödykkeitä, jotka synnyttävät ostohalua. Markkinoinnin tehtävä on kysynnän ennakointi ja selvittäminen, sekä kysynnän luominen ja ylläpitää sitä. Kysyntään vaikuttavia tekijöitä on ostajien määrät, tarpeet, tulot, tuotteen käyttö. Kysyntään vaikuttaa myös yhteiskunnan taloudellinen tilanne, lainsäädäntö, politiikka, sekä kulttuuri.
Asiakkaan ostopäätökseen vaikuttaa oston tuottama hyöty, tekniset mahdollisuudet, kustannustekijät, myös huollon toimivuus. Myyjän tarjoama koulutus, yrityksen imago, yhteensopivuus ja toimitusaika vaikuttavat myös ostopäätöksen tekemiseen. Markkinoinnin tavoitteita ovat myyntitavoitteet, joissa määritellään markkinaosuus ja menekki. Mielikuvatavoitteet kertovat millainen yrityskuva halutaan esim. tuotekuva, hintakuva, palvelun kuva jne. Kannattavuustavoitteet määräävät tuloksen, eli myyntikate, nettotulos ja käyttökate. Markkinoinnissa seurataan jatkuvasti myynnin määrää, alennuksia, myyntikatetta, keskiostosta, kiertonopeutta, varastoa, myyntisaamisia ja ostovelkoja. Ajoittain seurattavia asioita ovat markkinaosuudet, yritys- ja tuotekuvat, myynnin teholuvut esim. myynti/tehty työtunti, myynti/kuukausi tai viikko tai päivä.
Hinta toimii tuotteen arvon mittarina, kuten hyvä, halpa ja kallis. Hinta toimii tuotteen arvon muodostajana ja kilpailuun vaikuttavana perustekijänä. Hinta on myös kannattavuuteen vaikuttava tekijä. Hinnoittelun tavoitteena on myynnin varmistaminen ja halutun markkinaosuuden, sekä kannattavuustason varmistaminen.
Markkinointiin kuuluu tuotteiden ja palveluiden kehittäminen, sekä hinnoittelu. Markkinointia tapahtuu myynti- ja asiakaspalvelutilanteissa. Markkinointia edistetään mainonnalla, tiedottamalla ja suhdetoiminnan kautta. Sponsorointi tuo tunnettavuutta lisää markkinoilla. Markkinointiin kuuluu myös brandin luonti, sekä yrityksen ja sen hyödykkeiden imagon luonti ja ylläpitäminen.

Yrityksen tuloslaskelmat
Tuloslaskelma ilmaisee yhtiön juoksevan liiketoiminnan tuloksen muodostumisen tietyn määritellyn ajanjakson aikana. Tätä aikaperiodia kutsutaan tilikaudeksi. Periaatteessa tuloslaskelma on vain tulon ja menon välinen erotus, jonka antama tulos siirretään taseeseen osoittamaan yhtiön rahoituksellista asemaa. Normaali tilikausi on pituudeltaan 12 kuukautta. Kirjanpitolain mukaan pisin tilikausi voi olla poikkeustapauksissa 18 kuukautta. Tase ilmaisee yhtiön rahoituksellisen aseman yhdellä tietyllä hetkellä, esimerkiksi tilinpäätöspäivänä. Taseessa ilmaistaan yhtiön varallisuus suhteessa velkoihin ja omaan pääomaan. Taseesta ilmenee myös tilikauden tulos ja siihen kerrytetään kumulatiivisesti eri tilikausien tulokset. Tuloslaskelman ja taseen tulokset täsmäävät keskenään tilikausittain. Tuloslaskelman ja taseen kaavat on säädetty kirjanpitoasetuksen ensimmäisessä luvussa, pienet yhtiöt voivat myös esittää taseensa asetuksen mukaisesti lyhennettynä versiona. Perussääntönä voidaan pitää sitä, että jos tuloslaskelma uhkaa venyä yhtä sivua pidemmäksi, selkeämpää on yhdistellä sen eriä ja esittää tarkemmat erittelyt tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Yrityksen on tuotettava voittoa, mutta lyhytaikaisesti yritys voi tuottaa tappiotakin mikäli sillä riittää rahoitusvaroja eli likviditeettiä tämän syntyneen tappion kattamiseksi. Pitkällä aikavälillä yritystoiminnan on tuotettava voittoa. Yrityksen kannattavuus selvitetään tietyllä aikavälillä TULOT – KULUT = TULOS. Yrityksellä saattaa olla aikaisempia voittoja, jotka nyt joudutaan käyttämään. Jotta yrityksen operatiivinen johto pystyisi tarkkailemaan yrityksen kannattavuutta, täytyy sillä olla mielikuva kustannusten ja tuottojen käyttäytymisestä. Katetuottoajattelu perustuu ensin yrityksen kustannusten jakoon kahteen osaan, muuttuviin ja kiinteisiin. Muuttuvat kustannukset muuttuvat valmistetun ja myydyn suoritemäärän vaihdellessa, kiinteät kustannukset ovat muuttumattomia, vaikka suoritemäärät muuttuvat. Kiinteät kustannukset ovat riippuvaisia yrityksen kapasiteetista.
Tuloslaskelma ja miten tilikauden voitto ja tappio muodostuu
Kannattavuuden mittaaminen voidaan suorittaa joko ajanjaksoittain tai kohteittain. Kannattavuuden selvittämistä tarvitaan:
- Ajanjaksoittain koko yrityksen laajuudelta, yrityksen osastojen tai toimipaikkojen osalta.
- Kohteittain suoritteiden tai investointihankkeiden osalta
Liikekirjanpidossa lasketaan yrityksen tulos tilikausittain, tavallisesti 12 kuukauden jaksoin, mutta johdon päätöksentekoa varten tietoja tarvitaan yrityksen kannattavuuden kehityksestä lyhyemmin väliajoin. Pienehköissä yrityksissä ne voidaan laatia suoraan liikekirjanpidon materiaalin pohjalta. Tosin tällöin on suoritettava joukko tulojen ja menojen jaksottamista, sillä jokainen välitilinpäätös edellyttää yleensä runsasta siirtyvien erien käyttöä, sekä kulujen arvostamista uudelleen kustannuksiksi. Kannattavuuden mittaaminen voi tapahtua suoraan tuottojen ja kustannusten erotuksena. Usein on tarpeen suhteellisen kannattavuuden mittaaminen tarpeen. Tällöin euromääräistä tulosta verrataan johonkin toiseen yrityksen toimintaa kuvaavaan suureeseen. Hyvin usein ilmoitetaan kannattavuus voittoprosentin avulla, joka saadaan kun voitto jaetaan liikevaihdolla ja kerrotaan sadalla, missä voitto on tuotot vähennettynä kustannuksilla.

Toinen yleisesti käytetty suhteellisen kannattavuuden ilmaisema mittaluku on pääoman tuottoprosentti, joka saadaan voitto jakamalla pääomalla ja kertomalla sadalla, missä pääomalla tarkoitetaan tuotantotoiminnan sitoman pääoman määrää. Absoluuttisen kannattavuuden pienentyminen on helposti ymmärrettävissä seurauksena vähentyneestä liikevaihdosta. Voittoprosentin pienentyminen aiheuttaa joka tapauksessa kysymyksiä, miksi se on pienentynyt? Voiko pelkästään liikevaihdon muutos aiheuttaa voittoprosentin muutoksen? Tuloslaskelmat on laadittava siten, että niiden avulla pystytään erittelemään tulokseen vaikuttavat tekijät sekä mittaamaan, missä määrin nämä tekijät tulokseen vaikuttavat.

Katetuottolaskenta perustuu kustannusten jakamiseen kiinteisiin ja muuttuviin. Tuottojen ja muuttuvien kustannusten erotusta nimitetään katetuotoksi. Kun katetuotosta vähennetään kiinteät kustannukset saadaan selville tulos. Katetuotto ilmoitetaan joko euromääräisenä tai kateprosenttina. Katetuoton määrä ei suoranaisesti ilmoita toiminnan kannattavuutta. Tuloksen selvittämiseksi on katetuotosta vähennettävä toiminta-asteesta riippumattomat kiinteät kustannukset.

Katetuoton lisäksi voidaan toiminnan kannattavuuden edellytyksiä mitata myös kriitillisen pisteen avulla, jolloin toiminta-aste ilmoittaa sen volyymin, jolla euromääräinen katetuotto täsmälleen riittää kiinteiden kustannusten kattamiseen. Varmuusmarginaali ilmaisee, miten paljon yrityksen toteutunut toiminta-aste ylittää kriitillisen pisteen.
Katetuottolaskennan mukainen mukainen perusmuotoinen tuloslaskelma on usein hyödyllistä esittää tarkemmin eriteltynä.
Myyntituotot vähennettynä myynnin oikaisuerillä on LIIKEVAIHTO, josta vähennetään muuttuvat kulut ja saadaan MYYNTTIKATE, mistä vähennetään kiinteät kulut, jolloin saadaan KÄYTTÖKATE, kun siitä vielä vähennetään poistot meillä on LIIKETULOS. Liiketulokseen voi vähentää tai lisätä muut tuotot ja kulut ja varausten muutokset, sekä vähentää korkokulut ja välittömät verot, jolloin ollaan saatu TILIKAUDEN TULOS.
Laskentatoimi
Laskentatoimi jaetaan perinteisesti kahteen osaan liikekirjanpitoon perustuvaan ns. ulkoiseen laskentatoimeen (financial accounting), jossa rekisteröidään yrityksen ja muiden talousyksiköiden välisiä liiketapahtumia ja selvittää rahoittajille yrityksen taloudellinen tila haluttuina ajankohtina sekä yrityksen omistajilleen tuoma voitto. Se osa laskentatoimea, joka selvittää yrityksen sisäisen pääomakierron ja yrityksen johdon avustaminen toiminnan suunnittelussa ja valvonnassa, nimitetään sisäiseksi laskentatoimeksi (managerial accounting), josta voi käyttää nimitystä kustannuslaskenta. Suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen on ollut sisäisen laskentatoimen tärkeimpiä tehtäviä. Kirjanpidolla tarkoitetaan kaikkea järjestelmällistä yrityksen taloutta koskevien tietojen rekisteröintiä määrällisenä ja kustannuksina. Kirjanpidon tärkein tehtävä on yrityksen taloudellisen tuloksen laskeminen. Kirjanpidon antamia tietoja voidaan käyttää tulevaisuuden toimintasuunnitelmia koskevien päätösten tekemiseen. Liiketapahtumien rekisteröitymiseen tarvitaan kaksipuolisia asetelmia, joista käytetään nimitystä tili. Vasemmasta puolesta käytetään nimitystä debet ja oikeasta puolesta kredit, eli puhutaan tilin veloittamisesta, kun tehdään merkintä debet-puolelle ja hyvittämistä, kun merkintä on kredit puolella. Käytössä on myös per, eli veloitus ja an, eli hyvitys. Kirjanpidon keskeisin tili on kassatili, johon merkitään saadut ja maksetut rahasuoritukset. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa halutaan tietää myös, mistä kyseinen summa on peräisin. Yrityksen maksamasta rahasummasta halutaan vastaavasti tietää, mihin kyseinen rahasumma on käytetty. Näitä tietoja ei kassatilin merkinnät pysty antamaan. Tämän vuoksi jokainen liiketapahtuma merkitään kahdelle tilille. Kirjaus suoritetaan niin, että toiseen tiliin merkintä tulee debet-puolelle ja toiseen kredit-puolelle.

Suoritekohtaiset kustannukset muodostavat perustan suoritteiden hinnoittelulle. Vaikka hinnat eivät aina määräytyisikään kustannusten perusteella, on suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen välttämätöntä yrityksen hintapäätöksille. Tuotekehittelyn yhteydessä joudutaan ennakolta selvittämään uusien tuotteiden kustannukset. Suoritekohtaisten kustannusten laskemista voidaan käyttää myös eri valmistusmenetelmien edullisuutta vertailtaessa. Hinnoittelulaskelmia tehtäessä on saatava tarkka kuva tarjouspyynnössä olevasta tuotteesta esim. painotuotteesta. Tuotteen ennakkokuvan selvittäminen saattaa tuottaa hankaluuksia, joten on parasta kysellä lisätietoja tehtävästä tuotteesta. Ellei tarkempia teknisiä tietoja ole saatavilla, niin on viisainta määritellä tuotteelle hinnoittelijan toimesta tarkka kuvaus ja merkitä nämä tiedot tarjoukseen. Mitä tarkemmin tuotteen rakenteelliset perustiedot voidaan tarjouksessa määritellä, sitä paremmin erilaiset kustannukset on kyetty huomioimaan hinnoittelussa. Eräs tapa välttyä tulkintaerimielisyyksiltä on tehdä varaus tarjoukseen hinnan tarkistamisesta vastaamaan toteutettua painotyötä vastaavaksi.
Uuden tuotteen/palvelun hinnoittelu
Palvelu on lähes aina aineeton ja mielikuvilla on siinä suuri merkitys. Palvelu on aikaan sidottu tapahtuma, jossa asiakas osallistuu sen tuottamiseen. Palvelu pääosin luovutetaan samanaikaisesti kun se kulutetaan. Tuotetta ei voi varastoida ja laaduntarkkailu tapahtuu tuottamisen kanssa samanaikaisesti. Esimerkkeinä palvelujen tuotannosta mainittakoon koulutus- ja konsultointipalvelut, parturi-kampaamot, fysikaaliset hoitolaitokset, ravintolat jne. Matkatoimistopalvelujen nautinta ajoittuu pitemmälle jaksolle, tilitoimisto- ja asianajopalvelut vieläkin pitemmälle ajanjaksolle.
Palvelua hinnoiteltaessa yrittäjän on tunnettava oman tuotteen menekin hintajousto. On pyrittävä ennakoimaan hintamuutosten vaikutukset tuotteen kannattavuuteen, mikäli kustannusten ja hinnan asetannan yhteys on epäselvempi, tulee tuotteesta saada voittoa niin paljon, että se riittää yrityksen kaikkien kustannusten kattamiseen sekä asetetun voittotavoitteen saavuttamiseen. Hinnoittelun apuna toimii voittolisälaskelma. Siinä omakustannushintaan lisätään etukäteen määritelty voittotavoite. Voittotavoite perustuu esimerkiksi erikseen laskettuun yrityksen tulostavoitteeseen, mutta tavallisesti se on ”mutu” -tuntuma.
Hinnasto kannattaa tehdä huolellisesti, koska asiakas haluaa mahdollisimman nopeasti selvittää tuotteista ja palveluista syntyvät kulut ja mitä ne sisältävät. Hinnoiteltaessa tuotteita tai palveluja on syytä miettiä onko palveluni tai tuotteeni missä suhteessa laadullisesti kilpailijoihin ja olisivatko asiakkaat valmiita maksamaan tuottamastani lisäarvosta verrattuna kilpailijoihin. Asiantuntijapalveluissa apuna voi käyttää hintaesimerkkimallia, joihin yrittäjä on kuvannut prosessin, siihen kuluvan ajan ja määritellyt aikaan perustuvan hinnan. Hinnoittelussa kannattaa käyttää myös muita apukeinoja, kuten tutustumistarjouksia, sopimushintaa, nopean tilaajan tarjouksia, tiettyyn ajankohtaan (itselle esimerkiksi hiljaiseen aikaan) ajoittuvia tarjouksia jne. Muista huomioida myös kiinteät kustannukset ja kokonaisajankäyttö.
Tehtävä hinnaston laatimisesta
Tehtävänä on laatia hinnasto digipianoyrittäjälle. Mieti mitä kuluja hinnaston laatimisessa tulee ottaa huomioon esim. raaka-aineet, työpalkat sivukuluineen jne. Ja millä tavoin hinnat pitäisi ilmoittaa veroineen esim. 100 kpl värillisiä A 4:a jne. Digipainoyrittäjä laittaa hinnaston kotisivuilleen suuren yleisön katseltavaksi, jotta asiakkaat tietäisivät työnsä hinnan, ettei tarvitse pyytää erillistä tarjousta tehtävästä painotyöstä. Etsi internetin hakukoneiden avulla malliksi digipainojen hinnastoja ja käytä apuna niitä laatiessasi kuvitteellisen digipainon hinnastoa.
Muutokset
Muutostarpeita aiheutuu mm. henkilökunnan tai asiakkaiden lisääntyessä, vähentyessä tai yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Yrityksessä on voinut tapahtua väärin mitoitettuja investointeja, suurasiakkaan ostokäyttäytymisessä on tapahtunut muutoksia, kilpailutilanne muuttunut jne. Muutosjohtaminen on uuden oppimisen ja tekemisen johtamista. Muutoksiin ja jatkuvaan kehittämiseen on varauduttava. Muutosvastarintaa aiheuttaa mm. oman aseman tai työpaikan menettämisen pelko, tai ei opi uusia asioita..

Monet suomalaiset kustantamot painattaa kustantamansa kirjansa Aasiassa halvan työvoiman maassa, jossa kuitenkin on tarpeeksi korkea laatu, eikä painatuksella ole kiire. Tämä on voimakkaasti vähentänyt kirjapainojen työmahdollisuuksia, minkä seurauksena on kirjapainoalasta ryhdytty joissain piireissä puhumaan laskevan auringon alana, koska alalle kävisi samoin kuin tekstiiliteollisuudelle joku aika sitten.

’Yhteiskunnallinen yrittäjä’ tarkoittaa henkilöä, joka tunnistaa yhteiskunnallisen ongelman ja edistää sen ratkaisua yrittäjyyden keinoin. Yhteiskunnallisten yritysten tulosta voidaan mitata joko taloudellisesti tai yhteiskunnallisena muutoksena (Suomen Lontoon Instituutti). Tästä esimerkkiyritys: Remake EkoDesign Ay (www.remake.fi). Yhteiskunnallinen haaste, johon yritys vastaa: Ihmisten kuluttamiskäyttäytyminen sekä vanhan materiaalin ympäristölle tuottama taakka – käsityöläisyyden elvyttäminen. Yritys on perustettu 2007. Perustajat ovat Mirjami Malleus Lemettinen ja Pia Leikas. Mittatilausompelimo tekee palveluita kierrätetyistä materiaaleista.

Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry on yhteiskunnallisten yrittäjien ja siitä kiinnostuneiden oma verkosto ja mahdollistaja. Se toimii näiden “muutos-agenttien” äänitorvena Suomessa, tukee heitä erilaisin palveluin ja mahdollistaa yhteistyön eri tahojen kanssa http://syy.fi/ Yhteiskunnallisesta yrittämisestä ’social entrepreneurship’on kehittynyt merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö varsinkin Britanniassa. Yhteiskunnallisten yritysten tavoitteena on ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia yrittäjyyden tarjoamin keinoin. Suomen Lontoon instituutin tuoreen tutkimuksen mukaan tämänkaltaista yritystoimintaa on havaittavissa myös Suomessa, erityisesti pk -sektorilla. Lähes 4000 pk-yrityksen joukosta noin kolmannes kokee jonkin yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemisen kuuluvan yritystoimintansa tavoitteeseen. Tutkimuksessa havaittiin joka toisen tällaisen yrityksen kohdistavan myös liikevoittonsa näiden ongelmien ratkaisemiseen.

Lähteet:
Tarja Pursiainen. Yrittäjyys – yrittäminen moniste
Veijo Riistama ja Esa Jyrkiö. Operatiivinen laskentatoimi. Weilin+Göös 1984
J. Siikavuo. Yrityksen talouden suunnittelu moniste Yrityksen perustajan opas 2002 T&E-keskus
Irma Meretniemi, Hanna Ylönen. Yrityksen perustajan käsikirja. Otava 2008
Irma Meretniemi, Hanna Ylönen. Yrityksen perustajan harjoituskirja. Otava 2008
http://www.mol.fi/mol/fi/01_tyonantajat/index.jsp
CD Fackta WSOY

Kirjallisuutta:
Laitinen, Erkki k. Yritystoiminnan uudet mittarit. Talentum 2003
Neilimo, Kari & Uusi-Rauva, Erkki. Johdon laskentatoimi. Helsinki 2005
Parantainen, Jari. Tuotteistaminen 10, rakenna palvelusta tuote 10 päivässä. Talentum 2007
Åkerberg, Pertti. Budjetoinnin mielettömyys. Talentum 2006
Bengt Fagerlund, Matti Larres. Mainonnan tietokirja. WSOY 1964
Manne Pyykkö. Minustako yrittäjä? WSOYpro 2010
Jaakko Lyytinen, Kirsi Piha. Yritä edes, 32 syytä ryhtyä yrittäjäksi. Talentum 2004
Teemu Keskisarja. Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Siltala 2010